Turkkilainen van

Ajattelin kertoa hieman lisää Natalian rodusta. Se on siis punavalkoinen turkkilainen van. Rodun nimitys tulee siitä että tämän rodun juuret ovat Turkissa Van-järven ympäristössä. Van-kuviossa kissa on muuten valkoinen, mutta häntä on värillinen ja korvien ympärillä on värilliset läntit. Väriä saattaa ja saa olla hieman myös näiden alueiden ulkopuolella, ja esim. Natalialla on hieman "liikaa" väriä, sillä sen korvat on värilliset ja hännän väritys nousee hieman liian korkealle selkään. Yleisempiä värejä ovat punavalkoinen, mustavalkoinen ja kilpikonnavalkoinen.

Ilveslinnan sivuilla on tarkemmin kerrottu rodun alkuperästä ja standardista: http://ilveslinnan.net/standardi.html

Natalia ihmettelee. Oikean tassun yläreunassa näkyy vielä jälki, josta karvat ajeltiin verinäytteenottoa varten.

Luonne
Monissa turkkilaisten vanien esittelyteksteissä lukee jotain tämäntyylistä "turkkilaiset vanit saattavat arastella vieraita". Olenkin sitä mieltä, että jokainen kissa on yksilö eikä välttämättä täytä rodun luonteenpiirteiden kuvauksia. Minulla on kokemusta vain tästä yhdestä turkkilaisesta vanista, joten kuvailen nyt vain Natalian luonnetta. Meillä aiempi väite ei pidä paikkaansa. Natalia tulee aina eteiseen odottelemaan kun kuulee summerin ja ihmettelee vieraita. Se tulee monesti myös "esittelemään" itseään eli pörrää kaikkien näkyvissä.

Natalia, kuten kuulemani mukaan monet muutkin vanit, on myös aika temperamenttinen ja haluaa että kaikki sujuisi Hänen tahtonsa mukaan. Siksi jokaista kissaa pitääkin pienestä asti totuttaa käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, sillä silloin se on helpompaa. Omistaja ei saisi antaa periksi esim. kynsiä leikattaessa vain siksi että kissaa ärsyttää. Vaikka kissa olisi kuinka temperamenttinen niin mielestäni se on omistaja joka taloudessa määrää ja pitää kissoillakin rajat olla. Uroksissa ja naaraissa saattaa olla jonkin verran eroja, ja yleinen käsitys on ymmärtääkseni että urokset ovat leppoisampia ja ystävällisempiä kuin naaraat.

Natalia tykkää lymyillä putkessa.

Ymmärtääkseni useimmat vanit eivät ole sylikissoja, eikä myöskään Natalia. Se ei kovin välitä syliinnostamisesta ja siitä että sitä kuljeteltaisiin ympäri huushollia. Se tulee silloin syliin kun se sitä haluaa. Joskus se tuleekin syliin hetkeksi pörräämään, miukumaan ja leipomaan, ja sitten jatkaa taas matkaansa ja saattaa tulla taas 5 minuutin päästä uudestaan. Monesti se kuitenkin tulee seuraamaan tapahtumia jos tapahtuu jotain "erikoista" ja muutenkin on touhuissa mukana.

Natalia on myös hyvin leikkisä. Se innostuu monista leikeistä ja sen lemppareita on laser-valo, pallot, hiiret, huiskat ja narut. Se on melko laihan näköinen vaikka painaakin n. 4,2 kg ja sitä on näyttelyissä kehuttu hyvän kokoiseksi.

Arkea vanin kanssa
Käytännön asioista voin kertoa sen verran, että kannattaa miettiä omistamiensa viherkasvien paikan. Nataliaa kiinnostaa ärsyttävän paljon meidän kasvit, ja ne onkin pitänyt nostaa kaikki korkeimmille hyllyille ja laittaa ympärille peltitölkeistä koottu koliseva este, ja silti niitä käydään järsimässä. Aina silloin tällöin löytyy lattialle tiputettu kukkaruukku tai oksennettuja vihreitä lehtiä. Laitan aina silloin tällöin myös kauraa/ohraa kasvamaan kissoille, mutta sillä kestää yli viikko kasvaa syötäväksi jonka jälkeen ne on  syöty alle viikossa. Tietysti tämä kiinnostus kasveja kohtaan ei ole rodusta kiinni vaan enemmän yksilöstä, eikä esim. minun vanhempaa kissaa viherkasvit kiinnosta niin paljon.

Natalia lepäilee.

Kuten kaikkien kissojen kohdalla, myös Natalian karvoja on joka paikassa. Tämä yhdistettynä siihen, että karva on puolipitkää ja valkoista, merkitsee sitä että sohvat, sängyt, vaatteet ja muut tekstiilit ovat valkoisia. Toki harjaan kissojani mutta silti niistä lähtee karvaa. Että tämäkin asia kannattaa pitää mielessä kun valitsee tekstiilejä asuntoonsa. :) Valkoinen kissa on kuitenkin mielestäni hyvin kaunis, ja sen etuja on esimerkiksi se, että turkista näkee nopeasti jos siinä on likaa tai ihossa haavoja jne.

Arki vanin, kuten minkä tahansa kissan, kanssa on mukavaa ja tuohan tuo paljon iloa elämään ja elämää arkeen. :) Natalian toilailuja ja puuhailuja on aina hauska katsella ja sen elämää seurata. Turkkilainen van, tai mikä tahansa seurallinen kissa, vaatii yleensä kissakaverin tai muuten paljon seuraa ihmisiltä. Tämä on sen verran aktiivinen rotu ettei rauhallista kissaa etsivälle välttämättä sovi. Toisaalta Natalia on sen verran itsenäinen ettei roiku koko ajan perässä, mistä piirteestä itse pidän. Kaiken kaikkiaan hauska ja ihana kissa.