Epä-äiti

Kävin Natalian kanssa ultrassa perjantaina 23.3. eli astutuksesta oli kuulunut neljä viikkoa. Aikansa katseltuaan eläinlääkäri totesi että tyhjältä näyttää. :< Harmittaa kovasti, ettei Natalia olekaan nyt tiineenä kun olin ehtinyt tehdä jo suunnitelmia aikataulujen suhteen. Aika varmasti yritetään vielä uudestaan samalla kollilla seuraavasta kiimasta, joka tulee luultavasti joskus kuukauden päästä. Mahdolliset pennut olisivat luovutusikäisiä sitten syys - lokakuussa.

Itse ultrassa Natalia osasi käyttäytyä taas oikein mallikkaasti. Minä pidin sen etutassuja ja päätä paikoillaan ja hoitaja piteli takajalkoja eläinlääkärin tutkaillessa vatsaa. Natulta piti ajella vatsakarvat pois ja nyt sillä on paljas sfinksi-maha. :) Kummasti se eläinlääkärissä aina rauhoittuu ja antaa tutkailla itseään paljon paremmin kuin kotosalla saatika näyttelyissä.

Natalia marraskuussa 2010

Vähän arveluttaa...

Natalian astutuksesta on nyt reilu kolme viikkoa. Sillä ei näy vielä mitään muutoksia nisissä, painossa tai käytöksessä. Saattaa olla että ensi viikon lopulla käyn sen kanssa ultrauksessa. Hieman kyllä harmittaa... En tiedä vielä yritetäänkö astutusta uudelleen seuraavasta kiimasta jos se ei ole tiineenä, sitä pitää vielä miettiä. Toivon vaan että se olisi nyt tiineenä.

Natalian piti testata hiirihäkin siivousta varten varattu muovipussi. :)

Muut asukit

Natalian astutuksesta on nyt kaksi viikkoa. Vasta parin viikon päästä tietää varmaksi, onko Natalia tiineenä. Sitä odotellessa ajattelin kertoa hieman muista lemmikeistäni.

Ensimmäinen kissani on maatiaisnaaras Niila. Se on syntynyt 13.5.2005 ja leikattu noin 1-vuotiaana. Niila oli pitkään leikkisä ja se tykkää ulkoilusta. Halusin hankkia Niilalle leikkikaverin kun muutin kotoa pois opiskelemaan, ja niinpä meille tuli Natalia. Valitettavasti Niila ei hyväksynyt pentua kaverikseen vaikka ajattelin että se hyväksyisi pennun paremmin kuin aikuisen kissan. Niinpä meidän kissat eivät tule oikein toimeen, mitä ne nyt välillä jahtailevat toisiaan. Niila on minulle tärkeä koska se on ensimmäinen kissani, ja se on ehtinyt kokea kanssani niin paljon elämänmuutoksia.

Niila

Ennen Niilaa minulla oli kaksi marsua, risteytys Santeri, synt. 3.7.2000 ja self black Amanda, synt. 16.3.2001. Santeri on erityinen minulle koska se oli ensimmäinen lemmikkini. Marsut elivät molemmat 6 vuotta ja ne vipelsivät huoneessani isäni tekemässä isossa häkissä ja pääsivät kesäpäivisin juoksentelemaan isän tekemään ulkotarhaan.

Santeri ja Amanda

Myöhemmin marsujen jälkeen iski pieni jyrsijäkuume, mutten voi vielä marsuja hankkia niiden vaativuuden ja pitkän eliniän takia. Niinpä päädyin hiiriin, pieniin ja söpöihin, jotka eivät vaadi paljon tilaa, aikaa tai rahaa. Ne pysyvät kädellä eivätkä pure. Ainoa arveluttava asia oli niiden haju, mutta onneksi naarashiireni eivät ole pahemmin haisseet, paitsi siivouspäivän lähestyessä. Ensimmäiset hiiret tulivat kesällä 2010, ja minulla on nyt ollut yhteensä 8 naarashiirtä, 3-4 kerrallaan. Nyt meillä on vielä kolme 1½-vuotiasta hiirimummoa. Uusia en aio enää ottaa näiden jälkeen ainakaan hetkeen vaan jatkan kissalinjalla.

Mai, Lia ja Ama

Tulevaisuudessa minulla on haaveissa hankkia lisää kissoja, marsuja, hiiriä, rottia, kenties muita pienjyrsijöitä ja koirakin kenties joskus. Nämä ovat kuitenkin haaveita ja luultavasti seuraavat vuodet tulen omistamaan vain kissoja. :)

Niila ja Natalia

Kolli kylässä

Keskiviikkoiltana meille tuli kylään Natalian sulhanen, CH FIN*Artvan Ahabey (sukutaulu, kuvia). Ensivaikutelma ei ollut mikään lupaavin, sillä Natalia käytti sekä kynsiään ja suutaan kertoakseen mielipiteensä moisesta hepusta. Ihan kuin Natalia olisi unohtanut, että se oli kiimassa. Ensimmäinen päivä siinä menikin, ennen kuin Natalia alkoi osoittamaan kiinnostusta.

"Vähän tuo kyllä kiinnostaa..."

Pikkuhiljaa kiinnostus kasvoi ja kiimakin alkoi "palautumaan" ja kissat pääsivät itse toimintaan. Koska molemmat olivat ensikertalaisia, oli niiden touhu melko sähläystä ja hakemista. Lopulta ne kuitenkin onnistuivat yrityksessään, ja nyt Natalia on toivottavasti nyt tiineenä.

Ahabey ja Natalia. Karvatukot lattialla ovat hyvä merkki pariskunnan touhuista.

Lauantaina Ahabey ei enää ollut kovinkaan kiinnostunut Nataliasta, vaikka sitä olisi kyllä vielä kiinnostanut. Lauantaipäivä menikin niillä lepäillessä ja vain nuuskiessa toisiaan, ja lauantai-iltana Ahabeyn omistaja hakikin sen kotiin.

Lauantaina Ahabeytä kiinnosti vain oven alta tulevat namit.

Ahabey olikin kova poika istumaan keittiötasolla ja ruokapöydällä. Meillähän siis kissat eivät saa näille tasoille hyppiä ja Natalia kovasti ihmetteli "mitäs sinä siellä teet". :)

CH FIN*Artvan Ahabey.

Mahdolliset pennut tulevat siis olemaan punavalkoisia. Pentujen sukutaulu löytyy Vangoranin tietokannasta.

Vihdoinkin kiima!

Huomattiin siis eilen yöllä kun Natalia päästi ensimmäisen "MÄY"-äänen, jota se päästää kiiman aikaan. Tänään se on päästellyt kiiman ääniä vähän välillä, ja nyt vaikuttaisi että kyllä sieltä ihan kunnon kiima on tulossa. Jännittää vietävästi! Todennäköisesti keskiviikkona uros tulee kyläilemään ja toivottavasti niiden tapaaminen tuottaa tulosta!

Vanha kuva Natalian kiiman ajalta.

Kolme!

Eilen 16.2. Natalia täytti hurjat kolme vuotta! Alkaako mun pikku vauva kasvamaan jo aikuiseksi? Toisaalta tuntuu että miten se voi olla jo niinkin vanha mutta toisaalta tuntuu että Natalia on ollut mulla suunnilleen aina.

Oli miten oli, Natalia sai kasvattajaltaan synttäripaketin postitse, ja se sisälsi Natalian lempiherkkuja ja tuoksulelun. Sehän olikin kiva!

Ajattelin itsekin ostaa sille pienen lahjan kun oli muutenkin käytävä eläinkaupassa. Normaalisti en ole kissoille juuri lahjoja ostellut, ellei ole muutenkin ollut tarvetta ostaa jotakin. Ajattelin kokeilla kissanminttulelua, vaikkei joskus aikoinaan vanhempi kissani siitä olekaan välittänyt.

Nyt se olikin tosi kiva, ja lelu sai kyytiä ja oli kuolasta ihan märkä.

Myös kanankaulat maistuivat ainakin alkuun. Ostin niitä ajatellen kissojen hampaita.

Natalia olisi voinut synttärien kunniaksi aloittaa kiimansa, mutta eipä sitä vieläkään kuulu. Sitä odotellessa!

Ilveslinnan Biberli Berivan 3 vuotta.

Rokotuksia ja hampaita

Käytiin kissojen kanssa vuosirokotuksilla viime torstaina. Normaalisti ollaan käyty keväällä, mutta nyt ajattelin että Natalialla on parempi olla rokotukset voimassa ennen pentuja että ne varmasti saavat täyden suojan emonmaidosta. Ja ajattelin että helpompi viedä molemmat kissat samalla kertaa. Se oli tapansa mukaan jännittynyt lääkärissä mutta antoi kuitenkin käsitellä itseään oikein mallikkaasti eikä sanonut piikistä yhtään mitään.

Ikävästi kävi ilmi eläinlääkärin kurkatessa Natalian suuhun, että sillä on muodostunut hammaskiveä jo sen verran että sitä pitäisi käydä rapsuttelemassa pois. :< Se pitää rauhoittaa kyseistä toimenpidettä varten, joten saa nähdä mihin asti se lykkääntyy pentujen takia. Ell neuvoi, että sen ikeniä pitäisi hinkata suuveteen kostutetulla paperilla. Voi vain arvata kuinka "helppoa" se oli! Kai sitä vain pitää alkaa totuttelemaan neitiä hampaiden pesuun.

Harmittaa kyllä että sille on sitä päässyt muodostumaan, mutta oma syynihän se on kun en ole sen hampaita pessyt tai tarjonnut tarpeeksi "purtavaa". Kieltä olen kerran tarjonnut, ja olen kuullut että kanankaulat ovat hyvää purtavaa (luisia kanansiipiä nuo eivät osanneet syödä). Pitäisi siis jatkossa alkaa näitä tarjoamaan kissoille. Äitini pohti että miksen syötä sille vastaavia purutikkuja, mitä telkkarissakin mainostetaan koirille. Olen aina ajatellut ettei ne ole kovin tehokkaita, mutta kaippa sitäkin voisi kokeilla.