sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kolli kylässä

Keskiviikkoiltana meille tuli kylään Natalian sulhanen, CH FIN*Artvan Ahabey (sukutaulu, kuvia). Ensivaikutelma ei ollut mikään lupaavin, sillä Natalia käytti sekä kynsiään ja suutaan kertoakseen mielipiteensä moisesta hepusta. Ihan kuin Natalia olisi unohtanut, että se oli kiimassa. Ensimmäinen päivä siinä menikin, ennen kuin Natalia alkoi osoittamaan kiinnostusta.

"Vähän tuo kyllä kiinnostaa..."

Pikkuhiljaa kiinnostus kasvoi ja kiimakin alkoi "palautumaan" ja kissat pääsivät itse toimintaan. Koska molemmat olivat ensikertalaisia, oli niiden touhu melko sähläystä ja hakemista. Lopulta ne kuitenkin onnistuivat yrityksessään, ja nyt Natalia on toivottavasti nyt tiineenä.

Ahabey ja Natalia. Karvatukot lattialla ovat hyvä merkki pariskunnan touhuista.

Lauantaina Ahabey ei enää ollut kovinkaan kiinnostunut Nataliasta, vaikka sitä olisi kyllä vielä kiinnostanut. Lauantaipäivä menikin niillä lepäillessä ja vain nuuskiessa toisiaan, ja lauantai-iltana Ahabeyn omistaja hakikin sen kotiin.

Lauantaina Ahabeytä kiinnosti vain oven alta tulevat namit.

Ahabey olikin kova poika istumaan keittiötasolla ja ruokapöydällä. Meillähän siis kissat eivät saa näille tasoille hyppiä ja Natalia kovasti ihmetteli "mitäs sinä siellä teet". :)

CH FIN*Artvan Ahabey.
Mahdolliset pennut tulevat siis olemaan punavalkoisia. Pentujen sukutaulu löytyy Vangoranin tietokannasta.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Vihdoinkin kiima!

Huomattiin siis eilen yöllä kun Natalia päästi ensimmäisen "MÄY"-äänen, jota se päästää kiiman aikaan. Tänään se on päästellyt kiiman ääniä vähän välillä, ja nyt vaikuttaisi että kyllä sieltä ihan kunnon kiima on tulossa. Jännittää vietävästi! Todennäköisesti keskiviikkona uros tulee kyläilemään ja toivottavasti niiden tapaaminen tuottaa tulosta!
Vanha kuva Natalian kiiman ajalta.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Kolme!

Eilen 16.2. Natalia täytti hurjat kolme vuotta! Alkaako mun pikku vauva kasvamaan jo aikuiseksi? Toisaalta tuntuu että miten se voi olla jo niinkin vanha mutta toisaalta tuntuu että Natalia on ollut mulla suunnilleen aina.

Oli miten oli, Natalia sai kasvattajaltaan synttäripaketin postitse, ja se sisälsi Natalian lempiherkkuja ja tuoksulelun. Sehän olikin kiva!



Ajattelin itsekin ostaa sille pienen lahjan kun oli muutenkin käytävä eläinkaupassa. Normaalisti en ole kissoille juuri lahjoja ostellut, ellei ole muutenkin ollut tarvetta ostaa jotakin. Ajattelin kokeilla kissanminttulelua, vaikkei joskus aikoinaan vanhempi kissani siitä olekaan välittänyt.


Nyt se olikin tosi kiva, ja lelu sai kyytiä ja oli kuolasta ihan märkä.


Myös kanankaulat maistuivat ainakin alkuun. Ostin niitä ajatellen kissojen hampaita.

Natalia olisi voinut synttärien kunniaksi aloittaa kiimansa, mutta eipä sitä vieläkään kuulu. Sitä odotellessa!

Ilveslinnan Biberli Berivan 3 vuotta.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Rokotuksia ja hampaita

Käytiin kissojen kanssa vuosirokotuksilla viime torstaina. Normaalisti ollaan käyty keväällä, mutta nyt ajattelin että Natalialla on parempi olla rokotukset voimassa ennen pentuja että ne varmasti saavat täyden suojan emonmaidosta. Ja ajattelin että helpompi viedä molemmat kissat samalla kertaa. Se oli tapansa mukaan jännittynyt lääkärissä mutta antoi kuitenkin käsitellä itseään oikein mallikkaasti eikä sanonut piikistä yhtään mitään.

Ikävästi kävi ilmi eläinlääkärin kurkatessa Natalian suuhun, että sillä on muodostunut hammaskiveä jo sen verran että sitä pitäisi käydä rapsuttelemassa pois. :< Se pitää rauhoittaa kyseistä toimenpidettä varten, joten saa nähdä mihin asti se lykkääntyy pentujen takia. Ell neuvoi, että sen ikeniä pitäisi hinkata suuveteen kostutetulla paperilla. Voi vain arvata kuinka "helppoa" se oli! Kai sitä vain pitää alkaa totuttelemaan neitiä hampaiden pesuun.

Harmittaa kyllä että sille on sitä päässyt muodostumaan, mutta oma syynihän se on kun en ole sen hampaita pessyt tai tarjonnut tarpeeksi "purtavaa". Kieltä olen kerran tarjonnut, ja olen kuullut että kanankaulat ovat hyvää purtavaa (luisia kanansiipiä nuo eivät osanneet syödä). Pitäisi siis jatkossa alkaa näitä tarjoamaan kissoille. Äitini pohti että miksen syötä sille vastaavia purutikkuja, mitä telkkarissakin mainostetaan koirille. Olen aina ajatellut ettei ne ole kovin tehokkaita, mutta kaippa sitäkin voisi kokeilla.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Turkkilainen van

Ajattelin kertoa hieman lisää Natalian rodusta. Se on siis punavalkoinen turkkilainen van. Rodun nimitys tulee siitä että tämän rodun juuret ovat Turkissa Van-järven ympäristössä. Van-kuviossa kissa on muuten valkoinen, mutta häntä on värillinen ja korvien ympärillä on värilliset läntit. Väriä saattaa ja saa olla hieman myös näiden alueiden ulkopuolella, ja esim. Natalialla on hieman "liikaa" väriä, sillä sen korvat on värilliset ja hännän väritys nousee hieman liian korkealle selkään. Yleisempiä värejä ovat punavalkoinen, mustavalkoinen ja kilpikonnavalkoinen.

Ilveslinnan sivuilla on tarkemmin kerrottu rodun alkuperästä ja standardista: http://ilveslinnan.net/standardi.html

Natalia ihmettelee. Oikean tassun yläreunassa näkyy vielä jälki, josta karvat ajeltiin verinäytteenottoa varten.


Luonne
Monissa turkkilaisten vanien esittelyteksteissä lukee jotain tämäntyylistä "turkkilaiset vanit saattavat arastella vieraita". Olenkin sitä mieltä, että jokainen kissa on yksilö eikä välttämättä täytä rodun luonteenpiirteiden kuvauksia. Minulla on kokemusta vain tästä yhdestä turkkilaisesta vanista, joten kuvailen nyt vain Natalian luonnetta. Meillä aiempi väite ei pidä paikkaansa. Natalia tulee aina eteiseen odottelemaan kun kuulee summerin ja ihmettelee vieraita. Se tulee monesti myös "esittelemään" itseään eli pörrää kaikkien näkyvissä.

Natalia, kuten kuulemani mukaan monet muutkin vanit, on myös aika temperamenttinen ja haluaa että kaikki sujuisi Hänen tahtonsa mukaan. Siksi jokaista kissaa pitääkin pienestä asti totuttaa käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, sillä silloin se on helpompaa. Omistaja ei saisi antaa periksi esim. kynsiä leikattaessa vain siksi että kissaa ärsyttää. Vaikka kissa olisi kuinka temperamenttinen niin mielestäni se on omistaja joka taloudessa määrää ja pitää kissoillakin rajat olla. Uroksissa ja naaraissa saattaa olla jonkin verran eroja, ja yleinen käsitys on ymmärtääkseni että urokset ovat leppoisampia ja ystävällisempiä kuin naaraat.

Natalia tykkää lymyillä putkessa.

Ymmärtääkseni useimmat vanit eivät ole sylikissoja, eikä myöskään Natalia. Se ei kovin välitä syliinnostamisesta ja siitä että sitä kuljeteltaisiin ympäri huushollia. Se tulee silloin syliin kun se sitä haluaa. Joskus se tuleekin syliin hetkeksi pörräämään, miukumaan ja leipomaan, ja sitten jatkaa taas matkaansa ja saattaa tulla taas 5 minuutin päästä uudestaan. Monesti se kuitenkin tulee seuraamaan tapahtumia jos tapahtuu jotain "erikoista" ja muutenkin on touhuissa mukana.

Natalia on myös hyvin leikkisä. Se innostuu monista leikeistä ja sen lemppareita on laser-valo, pallot, hiiret, huiskat ja narut. Se on melko laihan näköinen vaikka painaakin n. 4,2 kg ja sitä on näyttelyissä kehuttu hyvän kokoiseksi.

Arkea vanin kanssa
Käytännön asioista voin kertoa sen verran, että kannattaa miettiä omistamiensa viherkasvien paikan. Nataliaa kiinnostaa ärsyttävän paljon meidän kasvit, ja ne onkin pitänyt nostaa kaikki korkeimmille hyllyille ja laittaa ympärille peltitölkeistä koottu koliseva este, ja silti niitä käydään järsimässä. Aina silloin tällöin löytyy lattialle tiputettu kukkaruukku tai oksennettuja vihreitä lehtiä. Laitan aina silloin tällöin myös kauraa/ohraa kasvamaan kissoille, mutta sillä kestää yli viikko kasvaa syötäväksi jonka jälkeen ne on  syöty alle viikossa. Tietysti tämä kiinnostus kasveja kohtaan ei ole rodusta kiinni vaan enemmän yksilöstä, eikä esim. minun vanhempaa kissaa viherkasvit kiinnosta niin paljon.

Natalia lepäilee.

Kuten kaikkien kissojen kohdalla, myös Natalian karvoja on joka paikassa. Tämä yhdistettynä siihen, että karva on puolipitkää ja valkoista, merkitsee sitä että sohvat, sängyt, vaatteet ja muut tekstiilit ovat valkoisia. Toki harjaan kissojani mutta silti niistä lähtee karvaa. Että tämäkin asia kannattaa pitää mielessä kun valitsee tekstiilejä asuntoonsa. :) Valkoinen kissa on kuitenkin mielestäni hyvin kaunis, ja sen etuja on esimerkiksi se, että turkista näkee nopeasti jos siinä on likaa tai ihossa haavoja jne.

Arki vanin, kuten minkä tahansa kissan, kanssa on mukavaa ja tuohan tuo paljon iloa elämään ja elämää arkeen. :) Natalian toilailuja ja puuhailuja on aina hauska katsella ja sen elämää seurata. Turkkilainen van, tai mikä tahansa seurallinen kissa, vaatii yleensä kissakaverin tai muuten paljon seuraa ihmisiltä. Tämä on sen verran aktiivinen rotu ettei rauhallista kissaa etsivälle välttämättä sovi. Toisaalta Natalia on sen verran itsenäinen ettei roiku koko ajan perässä, mistä piirteestä itse pidän. Kaiken kaikkiaan hauska ja ihana kissa.

torstai 2. helmikuuta 2012

Jännää, uusi blogi!

Kissalleni Natalialle suunnitellaan teetettävän pentuja ja ajattelin että voisi olla kiva pitää siitä pientä blogia ja kirjotella kuulumisia. Vaikkei tätä varmaan kovin moni luekaan mutta ainakin omaksi ilokseni. :)

Minä olen siis 23-vuotias opiskelija, ja minulla on kaksi kissaa sekä pari vanhaa hiirimummoa. Blogini tähti on turkkilainen van naaras CH FIN*Ilveslinnan Biberli Berivan eli Natalia, synt. 16.2.2009. Tätä kissaa ottaessani halusin naaraskissan ja olisin mieluusti ottanut sijoituskissan, sillä pentujen teettäminen oli  pyörinyt mielessäni pitkään, mutten kuitenkaan kokenut olevani valmis alkamaan itse kasvattajaksi. Natalian kasvattajan suunnitelmiin ei kuitenkaan kuulunut sijoittaminen, ja hän ehdotti että aikanaan kissan omistajuuden voisi siirtää väliaikaisesti hänen nimiinsä.

Nyt kun olen miettinyt pennutusta ja Natalia täyttää pian kolme, ja siitä on tullut kaunis turkkilainen van, haluan edelleenkin teettää sillä pentuja. En kuitenkaan halua omaa kasvattajanimeä, joten pennutus toteutetaan yhteistyössä Natalian oman kasvattajan kanssa. Pennuista tulee siis Ilveslinnan kissoja.